Myrskybongaus... mitä se on?

"Myrskybongaus on voimakkaiden sääilmiöiden harrastelijamaista kuvaamista ja tutkimista. Yhdysvalloissa myrskybongarit kuvaavat muun muassa tornadoja ja hurrikaaneja, Suomessa muun muassa ukkosia ja syysmyrskyjä" kiteyttää suomenkielinen wikipedia aiheesta. Tämä vapaan tiedon aarreaitta mainitsee myös, että myrskybongaus saattaa olla vaarallista. Onko se?
Myrskybongausharrastuksen ympärillä on jokus havaittavissa ennakkoluuloja vastuuttomasta toiminnasta, sekä hengellä leikkimisestä. Myrskybongauksen perusteet valaisee tätä erikoista harrastusta ja ampuu alas ennakkoluuloja yksi toisensa jälkeen.

Myrskynmetsästys harrastusmielessä sai alkunsa Yhdysvaltain keskilännessä noin 1900-luvun puolivälissä. Tieteellisestä näkökulmasta myrskyjä on "metsästetty" ja havaittu jo paljon kauemmin; aiheuttavathan myrskyt suuria haasteita kehittyvälle yhteiskunnalle. Myrskyihin menehtyy maailmalla vuosittain tuhansia ihmisiä. Suurin osa menehtyneiden tilastoista kertyy  vasta kehittyvistä maista, mutta esimerkiksi vuonna 2005 mm. New Orleansiin osunut hurrikaani Katrina aiheutti arviolta lähes puolentoista tuhannen ihmisen kuoleman (ks. NASA:n Modis-satelliitin kuva). Myrskyjen tutkiminen onkin erityisen tärkeää, jotta opittaisiin ymmärtämään niitä paremmin ja näin kehittämään luetettavampia rakennuksia sekä varoitusjärjestelmiä.

Suomessa myrskykuolemat, suorat tai epäsuorat, ovat huomattavasti harvinaisempia, mutta ilmastonmuutoksen myötä monet uudet kysymykset ovat alkaneet vaivata päätä myös täällä kotimaassa. Sateiden aiheuttamat tulvat, salamasta alkaneet tulipalot, voimakkaiden myrskymatalapaineiden aiheuttamat tuhot puustolle ja rakennuksille ym. ovat nyt tapetilla entistä useammin. Jos katsotaan vain muutama vuosi takaperin, voidaan muistaa Asta-rajuilman mullistukset tai Tapaninpäivän myrsky talvella 2011, jolloin puita kaatui laajoilla alueilla ja yhden henkilön tiedetään saaneen surmansa puun kaaduttua päälle.
Nämä kaikki sääilmiöiden mukanaan tuomat uhkakuvat joudutaan ottamaan huomioon myös meillä Suomessa.

Myrskybongari

Suomessa myrskybongaus on vahvasti kytköksissä tietokone/internetaikaan. Voidaan sanoa, että varsinaista myrskybongausharrastusta alkoi esiintyä 90-luvun aikana, kun tietoa näistä hienoista ilmiöistä sekä niiden liikkeistä pystyi ammentamaan internetin kautta. Olihan tieteellistä tutkimusta harjoitettu täälläkin Ilmatieteenlaitoksen toimesta jo jonkun aikaa, mutta muuten tavallisen harrastajan oli hankala päätellä, missä ukkosta esiintyisi. Vasta kun tietokoneet kehittyivät tarpeeksi, oli mahdollista alkaa tehdä omia päätöksiä rajuilmojen kehittymisestä mm. GFS-mallidatan avulla.

Myrskybongausta on monenlaista. Myrskybongausta voi harrastaa spontaanisti kesämökiltä spottaillen tai sitten ajella kesän aikana satoja tai tuhansia kilometrejä ukkospilvien perässä keräten samalla arvokasta havaintotietoa tutkimuksiin. Jokainen heistä yhtälailla myrskyharrastaja.

Todelliselle myrskyharrastajalle ominaista on kuitenkin vähintään yksi asia; turvallisuus. Myrskyilmiöt ovat kiehtovia, mutta vaara vaanii aina siellä, missä on kovia tuulia sekä korkeita jännitteitä. Suora tai epäsuora salamanisku vartaloon voi aina olla tappava ja tämä onkin otettava huomioon ukkosta lähestyttäessä.

Mistä aloittaisi?

Tyypillisesti aktiivinen myrskybongari tarvitsee vähintäänkin jonkinlaista tietotaitoa siitä, miten ja miksi ukkoset kehittyvät. Alkuun pääseekin ahmimalla aiheeseen liittyviä tietokirjoja, joita voi lueskella vallan mainiosti kauden ulkopuolella.

Tässä muutama hyvä opus, joilla pääsee alkuun ja joita todennäköisesti löytyy myös kirjastosta:

- Suomalainen sää, Kirj. Lea Saukkonen (yleistajuista tietoa sääilmiöistä)
- Pilvibongarin opas, Kirj. Gavin Pretor-Pinney ( hauskasti kirjoitettu, mainio ja kattava opas eri pilvityyppeihin)

- Suomalainen sääkirja, Kirj. Juhani Rinne, Jarmo Koistinen, Elena Saltikogg (perustietoa säästä)
- Ilmakehä, sää ja ilmast, Kirj. Hannu Karttunen, Jarmo Koistinen, Elena Saltikoff, Olli Manner (syväluotaavaa säätietoa, käytössä mm. meteorologian opinnoissa)

Tärkeitä opetaltavia asioita on etenkin sadetutkien ja säämallien tulkitseminen (näistä asioista voit myöhemmin lukea myös tietonurkastamme).  Nykyisin ilmatieteenlaitoksen datan vapauduttua löytyy internetistä monia sivustoja, joista tutkatietoa voi tarkastella. Tyypillisesti sadetutkatuotteesta löytyy vähintään sadetutka-animaatio, mutta nykyisin useasti mukana myös salamapaikannustieto.

Rajuilmoja voi, kuten edellä jo mainittiin, tarkastella omalta kesäterassilta, mutta jos vakavasti pyrkii "jahtaamaan" myrskyjä, on auto välttämätön. Useinhan tuntuu, että myrskyt ovat juuri siellä, missä sinä et ole.
Bongaukseen kelpaa melkeinpä mikä tahansa kulkupeli, mutta huomiota on kiinnittää tässäkin asiassa turvallisuuteen, sillä varsinkin auton kuluneet renkaat ovat riski kovassa vesisateessa. Vesiliirtoriski on aina olemassa.

Ukkosia jahtaamaan!

Rajuilmojen tai syysmyrskyjen kohtaaminen alkaa aina huolellisesta valmistelusta. Ilman minkäänlaista tutustumista tulevaan tilanteeseen aiheuttaa vain turhaa säntäilyä paikasta toiseen joka pahimmillaan tappaa innon harrastukseen. Myrskypäivään tutustuminen alkaa usein jo viikkoa ennen H-hetkeä tarkastelemalla synoptista suuren mittakaavan säätilaa (tähän harjaantuu myöhemmin kokemuksen ja oman mielenkiinnon myötä) ja kun sopivalta vaikuttava myrskypäivä löytyy, tarkastellaan hiljalleen kehittyvien säämallien ennusteita. Tärkein ajankohta on luonnollisesti myrskypäivän aamu, jolloin saadaan todennäköisesti vielä viimeiset ja kaikkein tuoreimmat säämalliennusteet edelliseltä yöltä, näiden perusteella tehdään lopullinen ratkaisu tulevan sijainnin suhteen. Huomioitavaa on, ettei erilaisten säämallien tuntemus ole pakollista harrastuksen alkutaipaleella (joskin oma mielenkiinto usein niiden pariin johtaa) vaan myrskypäivän arviointiin voidaan käyttää säämallidatasta valmiiksi analysoituja, yksinkertaistettuja arvioita tulevasta tilanteesta kuten Myrsybongarit.fi:n julkaistua tilannekatsausta.

(Myrskybongarit.fi tilannekatsaus eräälle kesäpäivälle)
Jatkuvasti kehityksen alla oleva myrskybongarit.fi tilannekatsaus kertoo tulevan ukkospäivän sisällön pääpiirteittän. Keltainen katkoviiva kartalla kertoo, että alueella on 15% mahdollisuus ukkosen esiintymiselle havaintopaikan läheisyydessä. Yhtenäinen paksu viiva kertoo että havaintopaikan lähellä esiintyy salamointi 40% todennäköisyydellä. Punainen katkoviiva kartalla ilmoittaa, että alueella esiintyy mahdollisesti vaaraa aiheuttavaa säätä, kuten isoja rakeita, taajamatulvia, kovaa tuulta tai voimakasta salamointia.
Katsauksen yläkulmassa näkyy sen laatimisaika sekä ajankohta, jolle ennuste on annettu. Kartan oikeasta alalaidasta löytyy taas tieto siitä, mitä säämalleja katsauksen laatimiseen on käytetty. Usein ensimmäinen kartta julkaistaan GFS ja CMC-mallien pohjalta 2-3 päivää ennen ukkospäivää. Tarkempi myrskybongarit.fi:n omaan WRF-malliin perustuva kartta julkaistaan yleensä päivää ennen tapahtumia.

Turvallisesti ukkosella

Ukkosia tai syysmyrskyjä innolla jahdatessa unohtuu helposti se tärkein, nimittäin turvallisuus.

Muistatko vielä kun lapsena äiti varoitti tunkemasta mitään pistorasiaan, olihan siellä 230V jännite ja ampeeri poikineen; siis tarpeeksi antamaan hengenvaarallisen tärskyn. Kuvitellaanpa sitten keskiverto maasalama, joka voi olla jännitteeltään miljoonia voltteja, kymmenissä kiloampeereissa; siis tarpeeksi halkaisemaan puun, polttamaan talon tai surmata laitumellinen karjaa. Suorat salamaniskut ihmiseen ovat verrattain harvinaisia, mutta silti näitäkin tapauksia Suomesta viime vuosilta löytyy. Usein uhri on seisonut aukealla paikalla, kuten golfkenttä, tai oleskellut korkealla maastossa, kuten tuntureilla. Se, että ukkonen iskee mieluiten korkeisiin paikkoihin ei ole urbaanilegendaa vaan näin todellisuudessa tapahtuu. Ukkospilven ja maan välille syntyvä varaus purkautuu yleensä sitä lyhintä reittiä, mutta toisinaan salama voi iskeä tästä huolimatta vaikka paljon pienempään ihmiseen. Suorasta salamaniskusta voi selvitä, mutta todennäköisyys ei ole tässä uhrin puolella. Suoran salamaniskun lisäksi voi ihminen saada tärskyn epäsuorasta salamaniskusta, kuten uidessaan tai seisoessaan sähköä johtavalla alustalla. Olemassa on myös tapauksia joissa satojen metrien päässä lyönyt salama on tainnuttanut/surmannut märällä maaperällä oleskelleita ihmisiä.

No nyt se tuli selväksi, salama on vaarallinen; mutta miten siltä suojaudutaan?

Eristävien kumisaappaiden käytöstä ollaan monta mieltä. Todellisuudessa esim sentin paksuisilla kumisaappailla ei ole mitään vaikutusta suoran salamaniskun torjunnassa, mutta epäsuoran kylläkin. Paras, usein jokaisen lähettyvillä oleva suoja on henkilöauto, sen metallikori muodostaa ns. Faradayn häkin, joka eristää salamaniskun ihmisestä. Ukkosen ollessa päällä kannattaa siis istua autossa ja olla koskematta auton metalliosiin tai radiolaitteeseen. Jos kuitenkin olet joutunut ukkosella alueelle jossa ei suojapaikkoja ole näkösällä, tulee lähistöltä valita korkein mahdollinen kohde, kuten puu, ja kyykistyä sen läheisyyteen noin puun korkeuden mitan päähän itse rungosta, sillä kuten edellä jo mainittiin, salamat vainoavat mielellään korkeita kohtia.

Myrskybongauksessa on aina muistettava, että vaikka itse sade ja salamointi näyttäisi olevan kaukana, on tarkkailtava ukkospilven alasimen sijaintia, sillä tietyissä tapauksissa myös itse alasin voi salamoida suurenergisillä positiivisilla maasalamoilla (jotka ovat haarattomia). Suomestakin löytyy tapauksia, jossa salaman kuvaillaan iskeneen "kirkkaalta taivaalta", todellisuudessa kyseessä on todennäköisesti ollut alasimesta lähtenyt salamanisku.

Salamoiden lisäksi vaaraa aiheuttaa ukkosiin liittyvät voimakkaat tuulet, jotka voivat lennättää painavia esineitä ja kaataa puita, tai suuret rakeet jotka nekin on otettava huomioon bongausretkiä tehdessä. Nyrkkisääntönä on, että oikea myrskybongari välttää turhia vaaratilanteita ja on tarvittessa valmiina neuvomaan muita. Lopuksi voi kerrata vaikkapa ilmatieteenlaitoksen laatimat ohjeet rajuilmojen ja myrskyjen varalle:
http://ilmatieteenlaitos.fi/suojautuminen-salamalta

Seuraavassa artikkelissa perehdymme tutkakuvien tarkasteluun.


Teksti: Joni Rinta-Möykky, Kuvat: NASA, Joni Rinta-Möykky